Assassin’s Creed: Brotherhood. (PC)
Noniin. Alennuslaari / ilmaispelien arvostelu jatkuu. Nyt olen saanut vihdosta viimein hyppysiini Assassin’s Creed-pelisarjan kolmannen osan nimeltään Brotherhood. Neljäs osa, nimeltään “Revelations” on tullut kauppoihin, mikä mukavasti vähän laski tuon Brotherhoodin hintaa. Alle 25€ kipurajan. Käytännössähän tämä Brotherhood on suoraa jatkoa sarjan edelliselle pelille, missä koikkelehdittiin pitkin Firenzeä. Nyt koikkelehditaan Roomassa. Tässä pelissä on mukana jonkunlainen nettipelikin, mutta siihen en ole vielä koskenut.
Ilmeisesti Ubisoftin porukka on linjannut pelisarjan niin, että järjestysnumerolliset pelit esittelevät aina uuden päähenkilön, ja numeroimattomat ovat sitten jatko-osia samalla päähenkilöllä. Eli tässä mesoo vanha kunnon Ezio Auditore.
Se sama omena, minkä metsästys aiheutti kiivaimmat kirmailut sekä ykkösessä että kakkosessa, on taas hukattu pahan sedän haltuun, joten sitä juostaan jälleen etsimässä. Ja sitä varten täytyy vallata Rooma takaisin ja perustaa koko Assassiini järjestö uusiksi.
Käytännössä tämä peli ei tunnu jatko-osalle. Monia kakkospelissä tutuksi tulleita juttuja on suunniteltu alusta saakka uusiksi, mikä on enimmäkseen ollut ihan toimiva ratkaisu. Tosin Kakkosessa muistelisin sotilaiden ja vartijoiden kanssa taistelemisen olleen hiukan vaikeampaa ja vaatineen erilaisten kombojen opettelua. Nyt ne vain suorastaan seisovat paikallaan ja odottavat miekan iskua.
Kakkosessa riesaksi muodostuneet esi-isien hautaholvi-tasohyppelyt ovat mukana tässäkin, tosin tällä kertaa ei etsitä esi-isiä, vaan suden taljaan verhoutuneita kulttihörhöjä. Viis siitä, tehtävien kulku on edelleen lineaarista juokse-pompi-miekkaile hommaa, mutta pelintekijät ovat armahtaneet pelaajaa sen verran, että tikittävä kello on otettu pelistä pois. Kakkosessahan, mikäli et ehtinyt loikkia koko luolastoa läpi annetussa ajassa, sait palata niine hyvinesi lähtöruutuun. Tässä brotherhoodissakin on tietysti aikaraja, mutta myöhästyminen ei estä sinua viemästä hommaa loppuun. Myöhästymisestä rangaistaan tiputtamalla synkkaprosenttia viiteenkymmeneen, ja joskus on järkevää ottaa pari kertaa uusiksi, että pääsee siihen sataan.
Mielestäni tämän pelin varsinainen suola sijaitsee sivutoimissa. Pääjuonen osaset on merkitty karttaan tykyttävinä huutomerkkeinä ja niitä kannattaa kartella hyvän aikaa. Varsinaista pääjuonta tuntuu olevan niukemmin kuin kakkosessa, mutta kaikkea muuta puuhaa sensijaan kyllä riittää. Tämä peli suosii hidasta pelaamista, missä tutkitaan ja sihtaillaan, ja ratsastellaan kaikessa rauhassa. Sykkivä huutomerkki saattaa aiheuttaa kiireen tunnetta, mutta sitä tunnetta kannattaa vastustaa. Peli kestää pidempään sillä tavalla ja pääjuonen käänteistäkin saa enemmän irti kun on ensin kolunnut näitä sivutoimia riittävästi.
Kakkospelissä oli se pitkästyttävä yhdeksän samanlaisen murhan sarja. No tässä Brotherhoodissa se murhasarja on vielä pidempi, mutta se kuuluu enemmän näiden sivutointen piiriin, ja toteutukseenkin on annettu vapaat kädet. Voit rynniä paikalle ratsain ja miekka viuhuen ja lopettaa kohteen ja kaikki muut sen ympärillä, tai sitten hiippailla kohteen niskaan kaikkien salamurhaamisen taiteensääntöjen mukaan, tai kutsua hätiin ne assassiinikoululaiset, joita olet värvännyt, ja katsella sivusta kuinka he homman hoitavat.
Uutena aseena pelissä on varsijousi. Kumma kun se ei ollut mukana jo aiemmissa peleissä. Sehän on kuitenkin jo ikivanha keksintö. Tässä se nyt onneksi on käytettävissä ja siitä onkin kehkeytynyt lempiaseeni hyvin nopeasti. Paha vain, että myös katolla seisoksivilla vartijoilla on samanlaiset, joilla he hanakasti istuttavat nuolia törröttämään päähenkilömme selkänahkaan.
Kakkos-osassa minua toisinaan ihmetytti se, miten Firenzessä kaikki talot ovat aivan samanlaisia. Samoin kaikki kirkot ja kaikki tornit myös. On tietysti välttämätöntä käyttää kopypastea, kun on kyse näin suurista ympäristöitä, muutoinhan pelistä tulisi liian raskas minkään koneen pyöritettäväksi, mutta siitä huolimatta, minusta se Firenze oli paikoin aika monotooninen mesta. Rooma on myös rakennettu painelemalla Ctrl+C ja Ctrl+V. Mutta jotenkin se onnistuu silti olemaan huomattavasti vähemmän yksitotinen kuin Firenze. Ehkä syynä on kaikki monet monumenttirakennukset. Colosseumit ja muut.
En ole pelannut tätä peliä vielä loppuun, mutta tähän saakka kaikki vaikuttaa oikein hyvälle. Tasapainoinen kokonaisuus, sanoisin. Muutama ärsyttävä ja pari turhauttavaa piirrettä tähänkin peliin on lipsahtanut, mutta ne onneksi ovat häviävänä vähemmistönä.
Kerrassaan ällistyttävä peli täynnä kaunista katseltavaa.
Loistavaa.
